Pikkutonttuja väsyttää

Joulua

Viimeiset pari viikkoa töissä on olleet aikamoista säpinää ja illat on venyneet yöhön kaikenlaisessa puuhassa. Viimeinen lyhyt työpäivä ennen lomaa oli kuitenkin mukavan rauhallinen, kiireet jäi taakse leppoisassa tunnelmassa. Suuntasin vielä käymään kaupungin vilskeeseen muttei sekään häirinnyt rentoa oloa. Reissu tosin kesti ja kesti - kun poikettiin Katrin kanssa kahvilaan herkkuja nauttimaan. :) Mihinkäs tässä kiire olisi, lomalla?

Minulle sopii mainiosti että valoisaan kesäaikaan olen tiiviisti töissä ja näin keskellä pimeintä talvea on pieniä lomajaksoja. Piristää kummasti oloa kun saa elellä vähän aikaa ilman aikatauluja ja ulkoilla valoisaan aikaan niin paljon kuin huvittaa. Muutenkin meidän joulu on just sellainen kuin kukin haluaa, mihinkään ei ole pakko, mitään ei täydy tehdä vain siksi että niin on ollut tapana. Näin pienellä porukalla se onnistuukin mainiosti, tykätäänkin nuorten kanssa aika samanlaisista asioista. Joulu on kynttilänvaloa, piparintuoksua, raikasta ulkoilmaa, suklaata, kirjoja, laiskottelua, elokuvia ja mukavaa yhteistä aikaa.

Kirjoja, kuvia ja käsitöitä

Villasukat jalkaan, kuppi kahvia ja kirjan pariin! :)

Ulkoilukeli on ollut viime aikoina aika lumista, valkoista höttöä on vuoron perään satanut ja tuiskunnut tuulen mukana. Silloin tällöin on ollut joku kirkkaampikin päivä, lähinnä silloin kun on matka vienyt töihin ja kameran kanssa retkeily jäänyt vain haaveeksi. Vapaapäivinä aamuhämärä on jatkunut yhtä kyytiä iltahämäränä, aurinko on piilotellut paksun pilviverhon takana ja siellä ovat leimunneet myös revontulet viime yönä ja varmaan myös tulevana... No, eiköhän talven mittaan tule myös niitä kirkkaita öitä väriloistoineen ja kovine pakkasineen.

Ulkoilun jälkeen onkin ollut mukava käpertyä lämpöiseen hyvän kirjan parissa. Pitkä viikonloppu on tuntunut todella levolta kun on voinut lukea niin paljon kuin huvittaa (siis yksi kirja loppuun ja toinen kokonaan yhdessä päivässä) ja puuhastella sitä sun tätä. Mikä meinaa sitä että siivouksen jälkeen olen taas levittänyt romppeeni pitkin pöytiä... On se kumma miten yksi homma johtaa toiseen ja siitä seuraavaan! Jatkuvasti on joku neule meneillään (sentään villasukat ja lapaset jo valmistuivat), virkkausta aina välipalana kun on kiva kokeilla uusia ideoita ja silloin tällöin ompelua koneella, tulipahan viimein tehtyä ne pehmeät talutushihnat kaikille koirille ja samalla joku ylimääräinenkin sekä Millalle uusi panta. Toisinaan iskee innostus maalata mielenmaisemia akvarelleilla, tosin öljyvärit ois vielä mieluisammat mutta vahva haju vähän rajoittaa niiden käyttöä kotosalla... Ja kun harjoitelmia kertyy niin osasta päätyy pieniä palasia kortteihin mukaviksi taustaväreiksi. Saa nyt nähdä kelpuutanko missään vaiheessa yhtään teosta seinälle asti...

Kirjoista olen viime aikoina lueskellut joitain vanhoja klassikoita ja tutustunut myös uutuuksiin. Jotkut kirjat jätän suosiolla kesken jos ne eivät ensimmäisten kymmenien sivujen aikana ala viedä mukanaan mutta viimeisimpien löytöjen kanssa ei ollut sitä uhkaa. Sarianna Vaaran Huomenkellotyttö ja Mooses Mentulan Isän kanssa kahden ovat lukemisen arvoisia uusia teoksia.

Jäätävää

Uusi lumi

Aamu valkeni kirjaimellisesti, yöllä oli satanut ohuelti lunta ja pakkastakin oli pari astetta. Olikin mukavan valoisaa kun ajelin koirien kanssa retkeilemään. Tällä kertaa muistin myös ottaa kameran matkaan ja kuvia kertyikin melkoisesti. Tosin suuren osan sai heti raakata pois, tärähtäneitä otoksia oli aika lailla. Oiskohan jotain syytä siinä että nelijalkaiset retkikaverit tykkäsivät läiskäistä tassunsa selkääni aina kun kyykistelin puron varrella kuvaamassa... Tai sitten kuvaruutuun ilmaantui pari karvaisia korvia taikka epämääräinen hahmo loikkaamassa puron yli... Aamuinen valo vaihteli koko ajan ja välillä alkoi aurinkokin loistaa pilvien välistä. Myöhemmin kirkas keli vaihtui hetkessä sakeaan lumipyryyn, juuri kun lähdin pyörällä lenkille. No, lenkki jäi aika lyhyeksi kun sade tuntui silmissä aika ikävältä, ajolaseillakaan ei olisi nähnyt mitään. Metsäpoluilla sade oli aika vähäistä mutta tiepätkän jälkeen olo oli lumiukkomainen. Pikku hiljaa alkaa näyttää oikealta talvelta.

Lotta

Onni

Wilma

Värihehkua

Eilinen auringonnousu toi väriä harmauden keskelle.

Täysikuu

Tuulisena aamuna

Aamuinen auringonnousu hehkui värikkäänä kun kävelin koirien kanssa ja tuuli puhalteli voimalla, metsätiellä oli kuitenkin mukava kulkea ja lämmin vaatetus piti kylmyyden loitolla. Järven kohdalla aurinko loisti komeasti kiitävien pilvien välissä. Kuvia napsin kännykällä, eipä taaskaan muistunut mieleen että kamerankin vois ottaa lenkille mukaan. Kotiin palatessa totesin sähkön katkenneen, se siitä ruuanlaitosta, leipomisesta ja pyykkäämisestä... Kyllä välillä tulee ikävä puuhellaa, ei olisi mikään ongelma keitellä kahvia sähkökatkon aikaan... :)

Päivän mittaan kovempi myräkkä kulki ohi ja lopulta palasi taas sähkökin. Näin hurjalla kelillä on ulkoilu jäänyt vähemmälle ja innostuinkin tekemään käsitöitä. Valmiiksi sain pari talutushihnaa ja lisää seuraa kunhan hommaan lisää hakoja. Myös pantaprojekti on kesken mutta virkattu hiiri valmistui malliksi koululle. Villasukat ja vuorelliset lapaset ovat pikkuista vaille valmiita ja kangas odottaa muotoutumista koirien patjanpäälliseksi... Valikoimaa siis riittää kun alkaa kaivata jotain tekemistä! :D

Kun emäntä on poissa kotoa...

Hauskaa työpäivää!

... niin mitähän koirat puuhaa? Tuota tulee välillä tuumittua kun katselee uudestaan pedattuja sänkyjä, lelukasoja tyynyjen välissä ja siellä täällä lojuvia villasukkia ja tyynyjä sekä huulirasvan jäänteitä lattialla. Suurimman osan ajasta porukka varmaankin nukkuu tyytyväisenä mutta päivän mittaan tietysti ehtii monenlaista.

Onni on erikoistunut tonkimaan laukkuja ja sieltähän löytyyy usein kaikkea kivaa silputtavaa kuten nenäliinoja tai tyhjiä (?) karkkiaskeja... Milla haalii itselleen kaikki mahdolliset lelut ja Lotta taas riepottaa tyynyjä ja peittoja leluinaan. Nori tykkää "tappaa" lelut eli kaivaa kaikki vinkuvat osat ulos. Wilma taasen kaivautuu tyynyjen ja peittojen alle piehtaroimaan. Lilli toisinaan nakertaa leluja mutta luultavimmin usein vaan katselee nuorempien puuhia torkahtelun välillä. Tai niin ainakin luulisin, voihan sitä tapahtua vaikka mitä kun ovi on sulkeutunut.... 

Vetisiä metsäretkiä ja pyykkipäiviä

Päivän valoisa aika on ollut aika vähissä viime aikoina kun paksu pilvipeite sitkeästi roikkuu harmaana kattona. Vettäkin on sadellut ihan roimasti joten maasto on melkoisen kosteaa. Viikonloppuna olen kuitenkin suunnannut koirien kanssa pitkille lenkeille metsään eikä menoa ole haitannut pieni kastuminen. Tosin eilen porukka oli vähän muutakin kuin kastunut... Nori ja Lilli olivat löytäneet houkuttelevan tuoksahtavan kasan missä kieriskellä! Nori varsinkin oli hangannut itseään oikein perusteellisesti ja vaihtanut väriä ruskeaksi... Ensiavuksi Nori sai pesun märillä sammalilla ja sitten oikein kunnon shampookuurauksen kotona suihkussa. Sitähän seurasi sitten auton tuuletus ja koirapeittojen pesu ja kun vauhtiin pääsin niin jatkoin koirien harjauksella ja vielä kodin siivouksella.

Jottei pyykki vaan loppuisi lähdin vielä tihkusateeseen pyörälenkille ja sen jälkeen olikin taas kasa kuraisia vaatteita odottamassa pesua. Ja koirien heijastinliivitkin piti välillä vähän kirkastaa. Taitaa tosiaan pyykkikone olla meidän porukan tärkein kodinkone, niin paljon pestävää kertyy niin nelijalkaisten kuin monien urheiluharrastustenkin takia. :)

Väsynyt retkeläinen kuivattelemassa

Fuuka läpäisi pelastushakukokeen

Minna ja Fuuka

Lauantaina sain tilaisuuden seurata pelastuskoirakoetta kun Fuuka osallistui ensimmäiseen hakukokeeseensa Mikkelissä. Ensin testaaja tervehti koirat ja arvioi luoksepäästävyyttä ja sosiaalisuutta. Fuukahan tervehti iloisesti ja riekkui tapansa mukaan sinne tänne kun oli tylsää olla vaan paikallaan, hyvin kuitenkin sujui.:) Seuraavaksi siirryttiinkin hiekkamontuille odottelemaan maasto-osuutta. Siellä Fuuka sai päästellä höyryjä pallon kanssa ja hyvää näköjään juokseminen teki, niin mallikkaasti seuraaminen ja paikallaolo sujuivat ennen metsään pääsyä.

Fuukan sporttityyli ilman alusvillaa :)

Metsässä ohjaajan ja koiran työskentely oli varmaa vaikka maasto oli todella vaikeakulkuista risukkoa sekä tiheää kuusikkoa ja tuulikin pyörteili yllättävästi kumpareen takana. Minnan etsintäsuunnitelma toimi hyvin ja Fuuka löysi kaikki kolme "eksynyttä" ilmaisten löydöt selkeästi. Koirasta näki hyvin miten sillä oli hauskaa kulkea metsässä emännän kanssa ja bongailla seurueeseen lisää ihmisiä.:) On upeaa nähdä että Fuuka saa tehdä mieleistä työtä, opinnot pelastuskoiraksi on jo hyvällä mallilla!

Lauma koossa taas

Eilinen päivä meni matkatessa ja pieniä valkoisia riiviöitä ihaillessa. Ajelimme Merjan luokse hakemaan Norin kotiin ja samalla saimme vielä tutustua sen pentuihin ennen kuin ne lähtevät omiin koteihinsa. Nori oli iloinen ja pennut tosi reippaita kavereita. Ilmeisesti porukka on ollut hyvin eläväistä kun ovat kiivenneet karkuun tavallisesta pentuaitauksesta ja yrittäneet sinnikkäästi päästä joka paikkaan... Ikävä kyllä yksi pojista oli yrittänyt liian vaarallista seikkailua, eikä selvinnyt siitä. Joskus sattuu ikäviä onnettomuuksia, kaikkea ei voi ennakoida. Onneksi sentään muu porukka on hyvissä voimissa. Tuollaiset uteliaat sähikäiset ovat melkoisen alttiita tapaturmille ja voivatkin aiheuttaa vielä monia sydämentykytyksiä uusissa kodeissaan. Toivotaan kaikkea hyvää Norin lapsukaisille perheineen!

Kuvissa valkoiset pallerot ovat vähän ruskeita pihalla riehumisen jälkeen. :)  Pennuista löytyy lisää kuvia Merjan Snowtime's kennelin sivuilta.

Kotona oli pieni hässäkkä Norin saapuessa mutta äkkiä oli kaverit ja huoneet tarkastettu ja Nori asettui lokoisasti lepäilemään kuin ei olisi poissa ollutkaan. Iltalenkillä tarkastettiin tutut paikat ja tänään metsälenkillä Nori ehti jo hankaamaan itseään hirven jätöksiin, valkoisen koiran mielipuuhaa... :\

Lauantai-illan huvia

Voihan sitä lauantai-illan viettää monin tavoin, yksi tapa on sormet jäässä ulkona valokuvaaminen. :D Auringonlasku ja täysikuu houkuttivat liikkeelle ja  maisemat olivat upeita mutta kuvaaminen vähän tökki. Hyytävä tuuli oli sen verran kova ettei näkötornin korkeuksista saanut kunnollisia kuvia, torni huojui liikaa. Maanpinnalla sujui vähän paremmin mutta säätöjen kanssa aika kului ja kameran akku hyytyi. Eipä muuta kuin kotiin ja akku lataukseen, sitten uudestaan pihalle jalustan kanssa. Vihdoin alkoi kuu näyttää oikealta mutta pilvikaverit olivat kaikonneet, lopuksi testailin myös valotuksia tähtien kanssa. Seuraakin sain kun pusikosta alkoi kuulua rasahtelua, kettu hiippaili lähettyville mutta muutti äkkiä suuntaa kun sai vainun minusta tuulen mukana. Uusia retkiä suunnitellessa...

Metsän majesteetti

Itsensä voi tuntea todellakin pieneksi jättimäisen puun vierellä. Sain vinkin lähellä kasvavasta tilavuudeltaan Suomen suurimmasta havupuusta ja pitihän se nähtävyys lähteä etsimään. Komea ilmestys petäjä onkin, rungolla tilavuutta 15 kuutiota. Puun vierellä istuskellessa voi vaan ihailla latvuksen mahtavia koukeroisia oksia ja muhkeaa runkoa ja ihmetellä mitä kaikkea onkaan puun elinaikana ympärillä tapahtunut... Lehtijuttu puujättiläisistä, myös tästä männystä, löytyy tuolta.

Retkellä

Iso Olkilampi aamulla

Lomalla voi aamulenkki venyä kunnon retkeksi kun uteliaisuus voittaa ja lähdetään tutkimaan uusia polkuja. Tänään kuljettiin hirvien ja peurojen polkua, mikä olikin oikein mukava reitti pienen pusikkopätkän jälkeen. Sitten tarvottiin upottavassa sammalikossa hämyisän vanhan metsän keskellä ja saavuttiin jyrkänteen reunalle, mistä avautui upea näkymä alhaalla siintävälle lammelle, Vuorilammelle.

Vuorilampi

Milla ja Lilli

Lotta

Onni

Wilma