Matkamittari pyörii

Loppuviikosta olikin tiivis ohjelma ja kilometrejä kertyi aika lailla. Torstaina pakattiin Katrin kanssa tavarat ja koirat kyytiin ja ajeltiin Raaseporiin siskon luokse, minne Vili oli jo edellisenä päivänä matkannut. Illan ohjelmana oli ruotsinkielinen kesäteatteriesitys Mio min Mio. Hiukan arvelutti kuinka esityksestä pysyy kärryillä mutta aika hyvinhän tuota ymmärsi - varsinkin kun ohjelmasta löytyi suomenkielinen lyhennelmä... Kokonaisuus oli vaikuttava, musiikki vei tunnelmasta toiseen ja fantasiamaailmaan oli helppo uppoutua.

Teatterin jälkeen olikin vuorossa ratsastus. Hambas oli aika pirteällä tuulella mutta päästiin kuitenkin hyvin yhteisymmärrykseen suunnasta ja vauhdista ja jarrukin löytyi tarvittaessa. Oli mukava tuntea miten hevonen kulki rennosti ja noudatti herkästi käskyjä, huomasi kyllä että hevonen osaa paljon enemmän kuin ratsastaja... Seuraavana päivänä tuntuikin kävellessä että taisi saada kateissa olleet lihakset vähän harjoitusta.

Perjantaina hypättiin junaan Karjaalla ja suunnattiin päiväksi Helsinkiin, eipähän tarvinnut etsiä parkkipaikkaa ruuhkaisessa kaupungissa. Siellä kierreltiin kaupoissa ja kyläiltiin veljen luona. Oli mukava viettää päivää kaikessa rauhassa kun koirat olivat sillä aikaa hyvässä hoidossa.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan kotiin päin mutta matkaan kuului vielä yksi mutka kun pysähdyttiin tauolle Vihtiin toisen siskon luokse. Koirat olivat taas kerran aivan loistavaa matkaseuraa! Kyllä huomaa että ne on tottuneet reissaamiseen. Tauoilla ulkoilivat ja sitten taas menivät mielellään autoon makoilemaan eikä matkan aikana kuulunut mitään mutinoita.

Oli hauska reissata mutta aina on mukava palata kotiin. Ilta jatkui kuitenkin vielä toisenlaisella ohjelmalla kun lähistöllä katosi metsään 2-vuotias poika. Illan hämärtyessä lähdimme Vilin kanssa etsintäporukkaan mutta paikalle ehdittyämme tuli tieto että poika on juuri löydetty, pelastuskoira oli paikantanut väsyneen mutta hyväkuntoisen pikkupojan. On upeaa nähdä miten suuri apu koira voi olla!

Tänään onkin päivä mennyt sekä oleillessa että ahkeroidessa. Kummasti sitä jaksaa tehdä kotihommia kun ulkona alkaa sataa eikä pyörälenkki tai soutaminen houkuttele... Sain sentään vihdoin laitettua nyrkkeilysäkin katokseen roikkumaan ja pitihän sitä myös vähän kokeilla, hikihän siinä tuli. Ja varastokin on vihdoin siivottu, ihan kuin se olisi vähän suurentunut. :D

Vuosi sitten...

... 20.7.2012 syntyi Lotalle kaksi tomeraa pentua. Oli ilo seurata niiden kasvua ja kehitystä ensimmäiset viikot. Pentujen luovutus uusiin koteihin oli haikeaa mutta olen ollut onnellinen että molemmat saivat omat perheet ja paljon mieleistä puuhaa. Nyt pennut ovat jo nuoria aikuisia ja vuoden mittaan olen kuullut paljon niiden touhuista. Paljon onnea Fuuka ja Nemo 1 v!

Vauhdin hurmaa ja vierailuja

Viime aikoina olen lähinnä kävellyt koirien kanssa kun polvi ei oikein juoksemisesta tykkää. Lauma saa kyllä sopivissa paikoissa juosta vapaanakin mutta muuten hihnalenkit ovat Lotan mielestä tosi tylsiä kun meno on sen mielestä matelua. Riemu olikin melkoinen kun aloin Lotan kanssa lenkkeillä Kickbikella missä lisävarusteena on koiravetoadapteri. Lotta osaa hienosti juosta edellä ja intoa riittää vetämiseenkin, yleensä kuitenkin potkuttelen sopivaa vauhtia niin että Lotta saa ravata vauhdikkaasti ilman vetoa. Tuo potkuttelu on kyllä aika rankkaa verrattuna pyöräilyyn, tuntuukin hurjalta kun jotkut ovat lähteneet Ranskan ympäriajoon Kickbikella, mukana tietysti yksi sisukas suomalainen!

Viikonloppuna kyläiltiin sukulaisissa Saimaan maisemissa ja käytiin myös hiekkalinnaa ihailemassa. Fuukaa ehdittiin tapaamaan lenkillä Laukkaradan maastossa. Kyllä on neiti reipas ja iloinen!Oli mukava tavata Minna!

Fuuka ja Lotta

Seuraavaksi saapuivatkin Kari ja Fatima teatteria katsomaan ja meille vierailulle. Vili pääsi enon kanssa huoltamaan maastopyöriä ja sen jälkeen vauhdikkaille lenkeille lähiseudun maastoihin. Hiukan ihmetytti kun Kari ilmoitti pyörän lisäksi farmariauton takakontista löytyvän myös testattavaksi saadun kanootin... Kassiin pakattuna olikin näppärä yhden hengen kanootti, joka kasattiin nopeasti alumiinikaarista ja vedenpitävästä kankaasta, lisävakautta toivat ilmalla täytetyt sivut. Mela saatiin lainaan ja illalla suunnattiinkin rantaan testaamaan vesipetoa. Tuulisella kelillä kevyt kanootti (tai ehkä enemmänkin kajakki) toimi yllättävän hyvin ja sillä oli ilo meloa lenkkiä. Tuollaisellla voisi retkeillä pidempäänkin ja se olisi myös kätevä pakata rinkkaan ja kantaa jonnekin metsälammelle kun painoakin on vain vajaa kymmenen kiloa.

Kanootti pakattuna...

ja käyttövalmiina.

Viikonloppuna lähti myös Nori Merjan matkaan kyläilemään ja tapaamaan valkoista hurmuria, hyvin on tyttö viihtynyt kylässä. Odotamme jännityksellä onko tapaamisella seuraamuksia. :)