Joulua

Venytellään

Nori rentoutuu, masu harmaana kurakelien aikaan

Kuva-arvoituksessa oli tosiaan viisi koiraa, hyvinhän ne oli löytyny. :)

Venyttelystä on viimein tullut aika säännöllinen tapa. Ja koiratkin tykkää... Aina kun levitän patjan lattialle niin joku ehtii syöksyä siihen makoilemaan. Siinä sitten tuupin karvaturreja pois tieltä ja välillä saa joku sitkeä kaveri olla tyynynä jos ei suostu väistämään. Onpahan seuraa siinäkin puuhassa.. tosin naamanpesu ei nyt aina ois tarpeen. :) Oikeasti venyttely tekee hyvää ja olo on mukavampi kun ei tule pahoja jumeja kaiken rääkin jälkeen.

Seinähullu puuha on vienyt mennessään. Tänään olin taas kiipeilemässä ja jotain tavoitteita saavutin mutta aina haasteita riittää. Ensimmäistä kertaa kiipesin seinän päälle eikä hirvittänyt yhtään! Kaltevalla seinällä jumituin taas samaiseen kohtaan kuin aiemmin, ensi kerralla uusiksi... Luolan katossa alkoi meno sujua kunnes väsähdin kohtaan missä pitäisi kurkottaa pitkälle. Vasta myöhemmin tajusin että siinä kohtaa voi tukea jalan sivuseinälle jottei kaikki paino ole käsien varassa. Aivot on oikeasti tarpeen kiipeilyssä...

Kuva-arvoitus

Vanhoja kuvia selaillessa osui kohdalle yksi joulukuinen otos neljän vuoden takaa. Siinä ollaan metsäretkellä ja lumesta on löytynyt jotain mielenkiintoista. Montako koiraa on kuvassa?

Vaihteeksi lumilenkillä

Itsenäisyyspäivä on ollut pilvinen ja räntäsateinen. Loskaiset tiet ei oikein houkutelleet lenkille joten käytiin taas maastossa missä saatiin tarpoa oikeassa lumessa. Kyllähän koirat sielläkin temmeltäessään kastuivat mutta pysyivät kuitenkin melko puhtaina. Mitä nyt vähän havuja keräsivät turkkiinsa kun myyriä jahdatessaan rymysivät pusikoissa. Koirat näkyvät riemastuvan joka kerta uudesta lumesta joten näillä keleillä onkin ollut monta "ensilumen" riemua kun maa on aina välillä mustana. On se hauskaa kun jaksavat innostua aina uudestaan, niistä voisi ottaa oppia!

Kirkasta

Kylläpä on päivä tuntunut ihmeen valoisalta viime aikojen harmauden jälkeen! Olikin oikein piristävää kävellä kuivassa pakkaskelissä ja nautiskella auringosta. Jatkuisipa tällainen keli!

Muuten onkin viikonloppu mennyt siivoushommissa. Pyykkiä on valtavat kasat kun kaikki verhot ja muut tekstiilit piti pestä että saisi kodin raikastumaan. Muutama päivä sitten naapuri nukahti kesken ruuanlaiton ja siitähän meinasi seurata tulipalo. Onneksi oltiin kotona ja huomattiin käry, eipä sitä aina arvaa mitä voi tapahtua.

Seinällä

Onpahan taas tullut liikuttua! Päivittäisten kävelyjen lisäksi juoksu alkaa taas rasittaa jalkateriä, joten vaihdoin välillä pyöräilyyn. Kiva keli siihen hommaan kunhan vaan saisi varpaat pysymään lämpiminä, ei ehkä onnistu enää paukkupakkasilla kun nyt on jo talvikengät ja paksut villasukat käytössä.

Sitten saikin vuorostaan kädet hommia nyrkkeilytreenissä ja heti seuraavana iltana kokeiltiin seinäkiipeilyä Boulderpajassa. Kivaa puuhaa kun pitää oikeasti miettiä miten kannattaisi edetä. Ylempänä seinällä tuli kyllä mentyä aika varman päälle, sen verran putoaminen hirvittää vaikka alla onkin patjat. Kunhan saa sormiin ja käsiin lisää voimaa ja tekniikkaa paremmaksi niin sitten... Taisinpa siis jäädä koukkuun tähänkin touhuun vaikka muistaakseni minulla on korkean paikan kammo, seinähullut puuhat näköjään auttaa siihen.

Pakkasta

Syksyinen pakkaspäivä ja aurinkoa taivaan täydeltä, mikä surku jumittaa sisällä! No joo, enpä jumittanut... Lukeminen ja kirjoittaminen sai jäädä iltayön hetkiin kun lähdin koirien kanssa retkeilemään. Käytiin tarpomassa metsätiellä ja koirat bongasivat taas yhden metsästäjän, hetken aikaa metsä raikui ja pian paikalle säntäsi myös nuori pystykorva liittyen kuoroon. Hetken tohotuksen jälkeen jatkettiin matkaa eri suuntiin ja rauha palasi korpeen. Useita pyitä näkyi hiippailevan kauempana tien vierellä ja orava härnäsi koiria puussa säksättäen.

Rapea pakkaskeli houkutti myös pienelle pyörälenkille ja illalla oli vielä vuorossa reipas kävely koirien kanssa. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja virtaa riittää, nyrkkeily sujuu ja juoksu maistuu, tosin vielä pieninä annoksina. Rankan kesän jälkeen oli hämmentävää kun kuvitteli olevansa hyväkuntoinen mutta rasituksesta palautuminen takkusi. Lepääminen ja kunnolla syöminen alkoivat sentään tehota, ehkäpä taas opin jotain. Edes vähäksi aikaa.

Pakkaset toivat myös uuden ongelman. Kädet tuntuu herkistyneen kylmälle aika lailla. Onhan sormet ennenkin olleet aika herkät palelemaan mutta kunnon käsineet auttaneet. Nyt ei meinaa parin asteen pakkasessa riittää edes paksut rukkaset, sormet on kohmeessa ja kämmenselkää särkee tunteja ulkoilun jälkeen. Taisinpa tosissaan palelluttaa käteni juhannusviikolla töissä, mikä kesä! Ja talven pakkaset ovat vasta alussa... Ehkäpä käytän jemmassa olevan alpakkalangan lapasiin, ne vois auttaa rukkasten sisällä.

Oli mukava kuulla Fuukan uutisia, pimeässä haku sujui hienosti ja koirakko on taas askelen lähempänä oikeita pelastustehtäviä. Mahtavaa yhteistyötä!

Kolmen kopla

Kesä on vaihtunut syksyyn vauhdikkaasti. Lämpimän aurinkoiset päivät jäivät taakse ja kuluneella viikolla on satanut vetta ja välillä reilusti luntakin. Napakka tuuli on lisännyt syksyn tuntua ja pimeys saapuu aina vaan aikaisemmin, varsinkin pilvisinä harmaina päivinä.

Lenkkeily on ihan mukavaa näilläkin keleillä kun varustautuu kunnolla mutta onhan siinä harmilliset puolensa... Auto tuoksahtaa märälle koiralle retkien jälkeen ja eteisessä on vakituinen kuivauspiste portteineen. No, se on sitä koirallista elämää.

Hirvikärpäset alkavat sentään hyytyä kelin kylmettyä pakkasen puolelle ja tuulikin vaikuttaa. Onhan noita mönkijöitä jo tullutkin keräiltyä ja kannettua retkiltä kotiin asti. Koirat on yleensä saaneet olla niiltä rauhassa mutta viime viikolla löytyi Onnin turkista kaksikin siipensä pudottanutta piileskelijää, vieläpä pulskana verta imeneenä. Eipä ihme että Onni hankaili itseään tuolinjalkoihin. Tukalaltahan se tuntuu kun lenkin jälkeen kauppareissulla tuntee jonkun kävelevän paidan alla...

Lauma on nyt sitten kutistunut kolmen koplaksi kun Wilma jäi asumaan Kuopioon. Se tulee toimeen mainiosti Mimmin ja Unnan kanssa ja saa nauttia pienistä erityisvapauksista. :) On hyvä mieli siitä että muutos sujui niin hyvin ja ratkaisu oli oikea Wilman kannalta. Meillä säpinää riittää näiden kolmenkin kanssa. Joskus metsälenkeillä on haikea mieli kun muistelee entistä porukkaa mutta kyllä hihnakävelyt on huomattavasti helpottuneet. Vaikka Lottahan se pahin höyryäjä ja kommentoija on edelleen...

Pehmeää sen olla pitää

Meillä on käytössä useita koiranpetejä, joita nelijalkaiset sujuvasti vaihtelevat keskenään ja makoilevat siellä missä minä puuhailen. Onni ja Nori viihtyvät kuitenkin parhaiten sohvalla varsinkin öisin kun eivät pääse sänkyyni. Viime aikoina ne ovat huomanneet että tyynyjä mylläämällä saa vähän pehmeämpää alustaa. Ja jos Nori on vallannut yhden tyynyn niin pikkuinen Onnihan mahtuu vaikka mihin... :)

Hetkiä

Hellehommia

Näillä helteillä mukavinta olisi laiskotella rannalla ja välillä lillua järvessä, tosin vesi on jo niin lämmintä ettei kauaa virkistä. Kun ei lomaa kuitenkaan ole niin työolot täytyy jollain lailla tehdä siedettäviksi, ulkohommissa paras keino onkin aloittaa työt aamuneljältä ja kotiutua puolen päivän jälkeen siestaa viettämään. Auringonnousun aikaan on vielä niin viileää että jaksaa puuhata reippaammin, myöhemmin tahti hidastuu kun lämpö alkaa nousta. Ja sitten onkin jo lepo tarpeen.

Vapaapäivinä on viettetty koirien kanssa aikaa metsässä mustikoita keräten. Kuulostaa hauskalta kun ympärillä käy tasainen massutus koirien herkutellessa marjoja suoraan varvuista. Tosin tarkkana pitää olla kun aina jossain vaiheessa joku kavereista huomaa että helpompi ois hotkia marjoja suoraan ämpäristä...

Iltaisin auringon kadottua matalammalle on jo mahdollista viettää aikaa pihassakin. Olen vallannut varjoisan nurkan lukupaikakseni, monta kirjaa onkin tullut luettua ja samalla nautittua leppoisista kesäilloista. Tuppaa vaan illat venymään vähän turhan myöhäisiksi kun ulkoa ei malttaisi lähteä sisälle nukkumaan, oonpa välillä nukahtanut pihallekin aurinkovuoteelle...

Joka päivä uusi aurinko

Elämä on jatkuvaa muutosta, kuin viime aikojen säät. Kesään on mahtunut pakkasta ja tuiskua, hellettä ja kuivuutta, ukkosta ja rankkasateita. Ja aina jossain vaiheessa taas aurinko pilkistelee ja virkistää valollaan ja lämmöllään kunnes uuvuttaa paahteellaan. Eipähän ole liian yksitoikkoista.

Myös omassa elämässä muutokset jatkuvat. Päätin ottaa takaisin entisen sukunimeni ja vaihto tuntui luontevalta. Nimmarikin onnistuu mainiosti vaikka pari vuosikymmentä olen toista nimeä kirjoitellut. Muutos oli helppo tehdä, aika sitten näyttää minne kaikkialle olen unohtanut asiasta ilmoittaa... :)

Koiralaumakin on kutistunut kolmeen. Wilma kokeilee elämää kahden shelttitytön kaverina, jospa se siellä löytäisi paremmin oman paikkansa kuin täällä meillä äitinsä kovassa komennossa. Ainakin alku on sujunut hyvin, toivottavasti jatko menee samalla tavalla.

Auringonnousun aikaan

 

Kesäaikaan voi joskus ilta venyä aamun puolelle ja ennen nukkumaanmenoa saa ihailla vielä auringonnousuakin. Kuvat ovat Etelä-Konnevedeltä, missä vietettiin lämmintä kesäistä viikonloppua ja juhlistettiin ystävän synttäreitä. Kiitos Piia! :-)

Ihan pihalla

Kesä on tullut paahteineen ja sateineen, hiostavine öineen ja kylmine tuulineen. Tyypillinen kesä siis ja elämä on siirtynyt ulos. Töissä olen ehtinyt melkein polttaa nahkani ja välillä taas palellut läpimärkänä, lihaksetkin sain yllättävän kipeiksi kun innostuin vielä työpäivän jälkeen muokkaamaan omaa pihaa. Tuntien lapiointi on melkoista kuntoilua... Nykyinen piha ei ole aiemmin oikein innostanut puuhailemaan mutta viimein sain kipinän pelastaa vanha villiviini naapurin raivauksen jäljiltä ja muhkean vanhan alppiruusun siirsin pois paahteesta kitumasta. Samalla syntyi pieni perunamaa ja Viherlandiassa siskon kanssa käydessäni päätin hommata edes muutaman taimen, nyt villiviinin kaverina kivien välissä kukkivat laventeli ja pikkutalvio, amppelimansikka levittelee rönsyjään seinällä. Vielä pitäisi kivetä mullalle jääneitä kohtia etteivät koirat kaivelisi kuoppiaan, perunamaankin suojasin verkolla. Tylsä juttu pienille innokkaille apulaisille...

Viime aikoina kuvaaminen on jäänyt aika satunnaiseksi eikä piirtämiseenkään ole ollut kipinää. Niiden sijaan olen lukenut kirjoja ja kirjoittanut omia juttujani kun mielikuvitus oikein on alkanut laukata. Saa nähdä mitä noista tarinoista lopulta syntyy... 

Laineilla

Pitkän viileän hiipimisen jälkeen kesä saapui rytinällä ja luonto syttyi vihreään leimuun. Tuomet kukkivat valkoisenaan ja kielotkin työntävät nuppujaan esiin. Lämpö ja aurinko houkuttivat aloittamaan veneilykauden ja muutenkin on ollut mukava puuhailla rantasaunan lämmityksessä. Kesä on täällä taas!

Töissä osui retkipäivä helteiseen maanantaihin, mikäpä sen mukavampaa kuin viettää niin komeaa päivää rannalla. Pääsin mielihommiini laiturille, onkimista, siimojen selvittelyä, kajakkimelontaa, uimista, saunomista... Siinä tohinassa ei tullut mieleenkään että aurinko porottaa, lähellä olikin palaminen. Nyt on taas käsivarret hyvin "pinttyneet".

Kesäinen sää on innostanut myös pyöräilemään, tänään tulikin kuntoiltua kunnolla kun poljin töihin 20 km matkan. Kotimatka oli sen verran helteinen että poikkesin välillä järvessä vilvoittelemassa, pulahdus virkisti mukavasti. Ja pian taas veneilemään...

Poseerauksia

Yhdeltä huhtikuiselta metsäretkeltä kertyi yllättävän monta kelvollista kuvaa koirista. Olihan seassa toki suuri määrä niitä epätarkkoja häntiä, niskoja ja karvapalloja, joita aina kertyy. Kummasti kuvat silloin onnistuvat paremmin kun ei ole mitään yritystäkään saada kunnon muotokuvia, silloin kun koiria ei ole aikoihin harjattu, pesty tai trimmattu...

Vapun aikaan olin sen verran tehokas että pesin ja trimmasin kaikki neljä otusta. Karvaakin irtosi melkoisesti kun Wilma tavalliseen tapaansa rojauttaa villat lähes kerrasta. Heti perään piti pestä myös kylppäri kun se oli kuin vuorattu mustalla karvalla... Ja tietysti koko kämppä kaipasi imurointia karvasirkuksen jälkeen. Pari päivää meni puhtaan lauman kanssa ja sitten Nori löysi metsätien varresta oikein ihanan tuoreen läjän teerenkakkaa, johon tietysti ehti piehtaroimaan.... Seuraava osoite olikin ranta, missä matami sai kylmän kylvyn kun huljuteltiin enimmät mönjät pois ennen automatkaa. Huoh...

Polkuja

Polku Hyyppäänvuorelle

Näkymä Lievestuoreenjärvelle

Viime päivinä olen kulkenut monia tuttuja ja aivan uusia polkuja. Näillä retkillä on kamerakin ollut matkassa ja kuvia kertynyt valtaisa määrä, ehkä vähän liikaakin... Monet mielenkiintoiset paikat ovat pyörineet mielessä pitkään, jopa vuosia, ja silloin tällöin iskee kipinä lähteä liikkeelle katsomaan noita maisemia. Pääsiäisen vapaapäivät ja komea keväinen keli houkuttivat retkeilemään ja päätin kiivetä Hyyppäänvuorelle järvimaisemia ihailemaan. Korkeuksissa olikin mukava syödä eväitä ja nauttia ilta-auringosta, näköalat olivat kiipeämisen arvoiset.

Toinen loman retkikohde oli Hitonhauta, jääkauden aikaan muodostunut rotko jyhkeine kallioseinämineen. Melkoinen jääkausi siellä vallitsee nytkin, kallioita koristaa paksut jääputoukset ja pohjalla on paikoitellen tukeva kerros lunta ja jäätä. Mielenkiintoinen paikka, jonka haluan nähdä myös kesäaikaan kaikkine kasveineen.

Hitonhauta