Polkuja

Polku Hyyppäänvuorelle

Näkymä Lievestuoreenjärvelle

Viime päivinä olen kulkenut monia tuttuja ja aivan uusia polkuja. Näillä retkillä on kamerakin ollut matkassa ja kuvia kertynyt valtaisa määrä, ehkä vähän liikaakin... Monet mielenkiintoiset paikat ovat pyörineet mielessä pitkään, jopa vuosia, ja silloin tällöin iskee kipinä lähteä liikkeelle katsomaan noita maisemia. Pääsiäisen vapaapäivät ja komea keväinen keli houkuttivat retkeilemään ja päätin kiivetä Hyyppäänvuorelle järvimaisemia ihailemaan. Korkeuksissa olikin mukava syödä eväitä ja nauttia ilta-auringosta, näköalat olivat kiipeämisen arvoiset.

Toinen loman retkikohde oli Hitonhauta, jääkauden aikaan muodostunut rotko jyhkeine kallioseinämineen. Melkoinen jääkausi siellä vallitsee nytkin, kallioita koristaa paksut jääputoukset ja pohjalla on paikoitellen tukeva kerros lunta ja jäätä. Mielenkiintoinen paikka, jonka haluan nähdä myös kesäaikaan kaikkine kasveineen.

Hitonhauta

 

Kylmänsiedätystä ja puutarhamuistoja

Eilisellä iltaretkellä metsässä sain taas kerran päähänpiston. Hain autosta pyyhkeen (aina matkassa :-)) ja suuntasin rantaan. Koirat katselivat ihmeissään kun emäntä tiputteli vaatteet maahan ja kahlasi veteen kastautumaan. Yksikään yleisöstä ei kastellut tassujaan, näytti vissiin niin järjettömältä puuhalta mennä jääkylmään veteen... Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni kun heitän talviturkin jo huhtikuussa! Viime vuonna uskaltauduin veteen vapun aikaan, aiemmin on joskus mennyt juhannukseenkin... Hmm, tällä menolla voisi joskus toteutua myös avantouinti. Kylmän kylvyn jälkeen oli illalla mukavan lämmin olo vaikka viime viikkoina olen lähes jatkuvasti palellut. Pitää vissiin ottaa tavaksi uimaretket.

Kauniina kevätpäivinä alkaa sormet syyhytä puutarhahommiin ja onkin vähän orpo olo kun ei tuota puuhaa juurikaan ole tarjolla. Nykyinen pikkupiha on äkkiä siistitty ja sitten alkaakin ajatus pyöriä kaikissa kasveissa mitä jäi entiseen pihaan. Vuosien mittaan kasvattelin kukkia tuttavilta saaduista siemenistä ja pienistä taimista, etsin kasveille sopivia paikkoja ja muokkasin pihaa pikku hiljaa mieleiseksi. Hyvin viihtyvistä kasveista muotoutui helppohoitoisia ja reheviä pihan kaunistuksia. Keväisin oli ilo seurata miten pienet tulppaanit, idänsinililjat ja sinivuokot ilmaantuivat värittämään kuivaa nurmea. Ja niiden jälkeen alkoivat muut kasvit vihertää ja kasvaa ja omenapuut aukoivat kukkansa. Eniten kaipaan puita, joihin liittyy muistoja tärkeistä ihmisistä. Omenapuut istutettiin lapsille ja niistä saatiin jo paljon herkullisia hedelmiä. Tammen taimen sain kummisedältäni ja siitä oli kasvamassa kaunis käkkyräinen puu. Naapureilta lahjaksi saamani pieni timanttituija viihtyi mainiosti vuosia levittäytyneen sinilaakakatajan vieressä. Juhannusruusu sai rehottaa omassa rauhassaan, sen alun olin kaivanut mummon suuren pensaan vierestä. Minulle puutarha on muistoja, tunnelmia, tuoksuja, värejä ja hetkiä eletystä elämästä. Toivottavasti taas joskus saan puuhailla mieleisessä puutarhassa ja kokea uusia hetkiä.

Kevättä ilmassa

Luonto heräilee pikkuhiljaa kevääseen ja linnutkin ovat aloittaneet konserttinsa. Kelit on olleet hyvin kuivia ja yöpakkaset jarrutelleet kasvua mutta silti ensimmäiset kukat ovat jo päässeet vauhtiin ja ruskeasta maasta alkaa erottua väripilkkuja. Lunta löytyy vielä reilusti meidän lenkkimaastosta vaikka muualta se on lähes täysin kadonnut.

Onhan siinä totuttelua kulkea retkillä neljän koiran kanssa kun vasta vähän aiemmin matkassa oli kuusi kaveria, aina tulee mieleen että joku puuttuu... Toisaalta nyt on helpottunut olo, vanhusten voinnista alkoi olla jo suuri huoli. Nykyään elämässä tuntuu olevan aivan riittävästi vilskettä näiden neljänkin kanssa.

Lämpöisenä päivänä on hyvä viettää aikaa metsässä ja kesken lenkin makoilla pilviä tuijottamassa. Tietysti koirat on vähän ihmeissään kun matka ei etene mutta malttavat sentään odotella ja tarkkailla ympäristöä kunnes lähdetään taas liikkeelle. Tällä tyylillä retket venyy ja kestää, mutta eipä se haittaa kun aikaa on.

Tähtien matkaan

Milla

25.9.2003-9.4.2014

Praha

Matkoja

Talvi on vaihtunut kevääksi huimalla vauhdilla ja välillä pikaisesti palaillen. Kuvien lataaminen koneelle ja kirjoittelu on jäänyt muiden puuhien jalkoihin, nyt tuntuu viimein sopivalta hetkeltä keskittyä tähänkin asiaan kun olo on vielä flunssan takia vaisu mutta jotain tekemistä kaipaa.

Ensin muutama talvinen maisema helmikuiselta lomareissulta Lapista, missä keli oli melkoisen lämmintä mutta lunta sentään reilummin kuin täällä keskellä maata. Reissuun lähdettiin öisen lumisateen ja talven ensimmäisten kunnon lumitöiden jälkeen, palatessa olikin valkoinen höttö vähissä ja paljas maa loisti laajoilla alueilla. Ylläksen maisemissa hiihdeltiin ja retkeiltiin moottorikelkalla. Kelkkaretki tunturin huipulle otettiin uusiksi kun ensimmäisellä retkellä oltiin keskellä pilveä ja maisemat jäi näkemättä, toisella reissulla oli aurinkoista mutta melkoinen tuuli jatkui joka päivä.

Maaliskuun puolessa välissä otettiin Katrin kanssa suunta etelämmäksi ja matkattiin muutamaksi päiväksi keväiseen Prahaan. Kelit olivat upeat kun ensimmäisen päivän pilvet väistyivät ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä.  Puut aukoivat lehtiään ja valtavat määrät hedelmäpuita kukki rinteissä. Kävelimme tuntikausia kaupunkia tutkien, kiipesimme torneihin maisemia ihailemaan ja välillä levähdimme terasseilla paikallisia herkkuja nauttien.

Matkat ovat tilaisuus tutustua elämään toisenlaisissa oloissa, nähdä paljon muutakin kuin oma pieni ympäristönsä. On mukava haaveilla reissuista, joskus oikeasti toteuttaa niitä ja palata taas hyvillä mielin kotiin. Kunnes jossain vaiheessa alkaa taas kutkuttaa kaipuu kokea uusia asioita.