Pakkasta

Syksyinen pakkaspäivä ja aurinkoa taivaan täydeltä, mikä surku jumittaa sisällä! No joo, enpä jumittanut... Lukeminen ja kirjoittaminen sai jäädä iltayön hetkiin kun lähdin koirien kanssa retkeilemään. Käytiin tarpomassa metsätiellä ja koirat bongasivat taas yhden metsästäjän, hetken aikaa metsä raikui ja pian paikalle säntäsi myös nuori pystykorva liittyen kuoroon. Hetken tohotuksen jälkeen jatkettiin matkaa eri suuntiin ja rauha palasi korpeen. Useita pyitä näkyi hiippailevan kauempana tien vierellä ja orava härnäsi koiria puussa säksättäen.

Rapea pakkaskeli houkutti myös pienelle pyörälenkille ja illalla oli vielä vuorossa reipas kävely koirien kanssa. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja virtaa riittää, nyrkkeily sujuu ja juoksu maistuu, tosin vielä pieninä annoksina. Rankan kesän jälkeen oli hämmentävää kun kuvitteli olevansa hyväkuntoinen mutta rasituksesta palautuminen takkusi. Lepääminen ja kunnolla syöminen alkoivat sentään tehota, ehkäpä taas opin jotain. Edes vähäksi aikaa.

Pakkaset toivat myös uuden ongelman. Kädet tuntuu herkistyneen kylmälle aika lailla. Onhan sormet ennenkin olleet aika herkät palelemaan mutta kunnon käsineet auttaneet. Nyt ei meinaa parin asteen pakkasessa riittää edes paksut rukkaset, sormet on kohmeessa ja kämmenselkää särkee tunteja ulkoilun jälkeen. Taisinpa tosissaan palelluttaa käteni juhannusviikolla töissä, mikä kesä! Ja talven pakkaset ovat vasta alussa... Ehkäpä käytän jemmassa olevan alpakkalangan lapasiin, ne vois auttaa rukkasten sisällä.

Oli mukava kuulla Fuukan uutisia, pimeässä haku sujui hienosti ja koirakko on taas askelen lähempänä oikeita pelastustehtäviä. Mahtavaa yhteistyötä!