Pikkutonttuja väsyttää

Joulua

Viimeiset pari viikkoa töissä on olleet aikamoista säpinää ja illat on venyneet yöhön kaikenlaisessa puuhassa. Viimeinen lyhyt työpäivä ennen lomaa oli kuitenkin mukavan rauhallinen, kiireet jäi taakse leppoisassa tunnelmassa. Suuntasin vielä käymään kaupungin vilskeeseen muttei sekään häirinnyt rentoa oloa. Reissu tosin kesti ja kesti - kun poikettiin Katrin kanssa kahvilaan herkkuja nauttimaan. :) Mihinkäs tässä kiire olisi, lomalla?

Minulle sopii mainiosti että valoisaan kesäaikaan olen tiiviisti töissä ja näin keskellä pimeintä talvea on pieniä lomajaksoja. Piristää kummasti oloa kun saa elellä vähän aikaa ilman aikatauluja ja ulkoilla valoisaan aikaan niin paljon kuin huvittaa. Muutenkin meidän joulu on just sellainen kuin kukin haluaa, mihinkään ei ole pakko, mitään ei täydy tehdä vain siksi että niin on ollut tapana. Näin pienellä porukalla se onnistuukin mainiosti, tykätäänkin nuorten kanssa aika samanlaisista asioista. Joulu on kynttilänvaloa, piparintuoksua, raikasta ulkoilmaa, suklaata, kirjoja, laiskottelua, elokuvia ja mukavaa yhteistä aikaa.

Kirjoja, kuvia ja käsitöitä

Villasukat jalkaan, kuppi kahvia ja kirjan pariin! :)

Ulkoilukeli on ollut viime aikoina aika lumista, valkoista höttöä on vuoron perään satanut ja tuiskunnut tuulen mukana. Silloin tällöin on ollut joku kirkkaampikin päivä, lähinnä silloin kun on matka vienyt töihin ja kameran kanssa retkeily jäänyt vain haaveeksi. Vapaapäivinä aamuhämärä on jatkunut yhtä kyytiä iltahämäränä, aurinko on piilotellut paksun pilviverhon takana ja siellä ovat leimunneet myös revontulet viime yönä ja varmaan myös tulevana... No, eiköhän talven mittaan tule myös niitä kirkkaita öitä väriloistoineen ja kovine pakkasineen.

Ulkoilun jälkeen onkin ollut mukava käpertyä lämpöiseen hyvän kirjan parissa. Pitkä viikonloppu on tuntunut todella levolta kun on voinut lukea niin paljon kuin huvittaa (siis yksi kirja loppuun ja toinen kokonaan yhdessä päivässä) ja puuhastella sitä sun tätä. Mikä meinaa sitä että siivouksen jälkeen olen taas levittänyt romppeeni pitkin pöytiä... On se kumma miten yksi homma johtaa toiseen ja siitä seuraavaan! Jatkuvasti on joku neule meneillään (sentään villasukat ja lapaset jo valmistuivat), virkkausta aina välipalana kun on kiva kokeilla uusia ideoita ja silloin tällöin ompelua koneella, tulipahan viimein tehtyä ne pehmeät talutushihnat kaikille koirille ja samalla joku ylimääräinenkin sekä Millalle uusi panta. Toisinaan iskee innostus maalata mielenmaisemia akvarelleilla, tosin öljyvärit ois vielä mieluisammat mutta vahva haju vähän rajoittaa niiden käyttöä kotosalla... Ja kun harjoitelmia kertyy niin osasta päätyy pieniä palasia kortteihin mukaviksi taustaväreiksi. Saa nyt nähdä kelpuutanko missään vaiheessa yhtään teosta seinälle asti...

Kirjoista olen viime aikoina lueskellut joitain vanhoja klassikoita ja tutustunut myös uutuuksiin. Jotkut kirjat jätän suosiolla kesken jos ne eivät ensimmäisten kymmenien sivujen aikana ala viedä mukanaan mutta viimeisimpien löytöjen kanssa ei ollut sitä uhkaa. Sarianna Vaaran Huomenkellotyttö ja Mooses Mentulan Isän kanssa kahden ovat lukemisen arvoisia uusia teoksia.