Lauma koossa taas

Eilinen päivä meni matkatessa ja pieniä valkoisia riiviöitä ihaillessa. Ajelimme Merjan luokse hakemaan Norin kotiin ja samalla saimme vielä tutustua sen pentuihin ennen kuin ne lähtevät omiin koteihinsa. Nori oli iloinen ja pennut tosi reippaita kavereita. Ilmeisesti porukka on ollut hyvin eläväistä kun ovat kiivenneet karkuun tavallisesta pentuaitauksesta ja yrittäneet sinnikkäästi päästä joka paikkaan... Ikävä kyllä yksi pojista oli yrittänyt liian vaarallista seikkailua, eikä selvinnyt siitä. Joskus sattuu ikäviä onnettomuuksia, kaikkea ei voi ennakoida. Onneksi sentään muu porukka on hyvissä voimissa. Tuollaiset uteliaat sähikäiset ovat melkoisen alttiita tapaturmille ja voivatkin aiheuttaa vielä monia sydämentykytyksiä uusissa kodeissaan. Toivotaan kaikkea hyvää Norin lapsukaisille perheineen!

Kuvissa valkoiset pallerot ovat vähän ruskeita pihalla riehumisen jälkeen. :)  Pennuista löytyy lisää kuvia Merjan Snowtime's kennelin sivuilta.

Kotona oli pieni hässäkkä Norin saapuessa mutta äkkiä oli kaverit ja huoneet tarkastettu ja Nori asettui lokoisasti lepäilemään kuin ei olisi poissa ollutkaan. Iltalenkillä tarkastettiin tutut paikat ja tänään metsälenkillä Nori ehti jo hankaamaan itseään hirven jätöksiin, valkoisen koiran mielipuuhaa... :\

Lauantai-illan huvia

Voihan sitä lauantai-illan viettää monin tavoin, yksi tapa on sormet jäässä ulkona valokuvaaminen. :D Auringonlasku ja täysikuu houkuttivat liikkeelle ja  maisemat olivat upeita mutta kuvaaminen vähän tökki. Hyytävä tuuli oli sen verran kova ettei näkötornin korkeuksista saanut kunnollisia kuvia, torni huojui liikaa. Maanpinnalla sujui vähän paremmin mutta säätöjen kanssa aika kului ja kameran akku hyytyi. Eipä muuta kuin kotiin ja akku lataukseen, sitten uudestaan pihalle jalustan kanssa. Vihdoin alkoi kuu näyttää oikealta mutta pilvikaverit olivat kaikonneet, lopuksi testailin myös valotuksia tähtien kanssa. Seuraakin sain kun pusikosta alkoi kuulua rasahtelua, kettu hiippaili lähettyville mutta muutti äkkiä suuntaa kun sai vainun minusta tuulen mukana. Uusia retkiä suunnitellessa...

Metsän majesteetti

Itsensä voi tuntea todellakin pieneksi jättimäisen puun vierellä. Sain vinkin lähellä kasvavasta tilavuudeltaan Suomen suurimmasta havupuusta ja pitihän se nähtävyys lähteä etsimään. Komea ilmestys petäjä onkin, rungolla tilavuutta 15 kuutiota. Puun vierellä istuskellessa voi vaan ihailla latvuksen mahtavia koukeroisia oksia ja muhkeaa runkoa ja ihmetellä mitä kaikkea onkaan puun elinaikana ympärillä tapahtunut... Lehtijuttu puujättiläisistä, myös tästä männystä, löytyy tuolta.

Retkellä

Iso Olkilampi aamulla

Lomalla voi aamulenkki venyä kunnon retkeksi kun uteliaisuus voittaa ja lähdetään tutkimaan uusia polkuja. Tänään kuljettiin hirvien ja peurojen polkua, mikä olikin oikein mukava reitti pienen pusikkopätkän jälkeen. Sitten tarvottiin upottavassa sammalikossa hämyisän vanhan metsän keskellä ja saavuttiin jyrkänteen reunalle, mistä avautui upea näkymä alhaalla siintävälle lammelle, Vuorilammelle.

Vuorilampi

Milla ja Lilli

Lotta

Onni

Wilma

Iltahetki

Syyslomalla

Aurinko paistaa, lehtiä sataa, ensimmäinen lomapäivä menossa! Mitään syysväsymystä en ole tuntenut mutta viime päivinä alkoi töissä olemaan jutut niin hulvattomia että ehkä pieni tauko tosiaan tekee kaikille hyvää... Eilinen työpäivä olikin pitkä kun ohjelmassa oli perinteinen yökoulu. Tavallisen koulupäivän perään alkoi melkoinen tohina kun lapset majoittuivat luokkiin ja kiersivät kokeilemassa taitojaan monenlaisissa sirkusaiheisissa tehtäväpisteissä. Pitihän sitä itsekin käydä kokeilemassa puujaloilla kävelyä (eipä ollut vanha taito ruostunut) ja köysikiipeilyä, hauskaa oli! Yöksi kotiuduin oman lauman luokse, sainpahan nukkua ihan rauhassa ja Onni unikaverina kainalossa. :)

Lomapäivä on kulunut monenlaista puuhaillen. Aamulla oli asioita kaupungissa ja sieltä palattua nautin rauhasta ja hiljaisuudesta kotona. Sitten alkoikin karva- ja hiekkamäärä ärsyttää sen verran että pistin musiikin jytisemään (naapurikämpät on edelleen tyhjillään, mahdollistaa pienen metelöinnin...) ja siivosin lennokkaasti koko kodin. Siivouspäivinä olen oikein tyytyväinen siihen että asunto on pieni ja kampetta kohtuullinen määrä, ei ehdi väsähtää kesken urakan! :D

Sitten olikin mukava lähteä keskellä päivää juoksemaan Lotan kanssa. Kierrettiin teitä ja polkuja ihanassa auringonpaisteessa ja ihailtiin harmaan talviturkin kasvattaneita oravia, jotka kantoivat talvievästä puihin. Juoksun jälkeen käveltiin vielä rauhallinen lenkki lopun lauman kanssa. Lenkkeilyn jälkeen olikin mukava käpertyä lukemaan hyvää kirjaa kahvikupillisen kanssa - Onni tosin nautiskeli loppukahvin kun jätin kupin hetkeksi... :) Lomalle ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia, nuorilla on omat menonsa ja minä aion tehdä mitä mieleen juolahtaa. Saas nähdä mitä kaikkea viikon aikana vielä ehdinkään...

Takkatulta ja runoutta

Viikko on taas mennyt työn touhussa ja iltaisin omissa puuhissa ja ystäviä tavaten. Aamut ja illat on jo niin hämäriä että koiratkin varustetaan heijastinliiveillä, hyvin tuollainen porukka liiveissään näkyykin tien reunassa loistaessaan. Viikonloppuna on ollut kaunis mutta tuulinen keli ja monenlaista ehtii puuhaamaan kun päivän aloittaa ajoissa. Koirat on lenkitetty ja pyörälenkki tehty kun nuoriso vasta heräilee, sitten alkaakin päivän muu ohjelma...

Onni ihailee takkatulta

Onnin kanssa vietettiin vielä mökkielämää ja nautittiin takkatuleen tuijottelusta sekä viileässä hiljaisuudessa nukkumisesta. Kohta pakkasten tultua saa mökki jäädä talviunille odottamaan uutta kesää.

Viikonloppuun kuului vielä annos runouttakin kun Vili oli lupautunut lausumaan runon kirjaston tapahtumassa. Siellä muistuikin mieleen omat suosikit, joiden aiheena on luonto, mikäs muukaan...  Joskus on mukava lukea vanhahtavaa kieltä ja kielikuvia, niissä on tunnelmaa. :)

 Myrskylintu

Kun myrsky mylvii ja laine laulaa

Ja vasten louhia loiskuaa,

Kun honka huojuu ja näre notkuu

Ja vaahto pärskyen roiskuaa.

Mä silloin nautin ja riemurinnoin

Mä halki ilmojen kiitelen

Ja laulan luontoa, maailmoita

Ja elon taistoa ihmisten.

Kun viima vinkuu ja mastot laulaa

Ja laivan touvissa tuuli soi,

Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn,

Ja myrsky säistäen mellakoi.

Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,

Ja taivon siintävän seijastaa,

Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy

Ja meri rantoja heijastaa.

On muiden mielehen luonto tyyni,

Ja leivon laulu ja illansuu,

Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa,

Kas silloin nuortuu ja norjistuu.

Siis vello vaahtoa, aallon Ahti,

Ja sävel soios sä myrskysään!

– Mä lennän laulaen ilman halki

Ja kiidän kilvalla tuulispään!

    Kasimir Leino

Joutsenet

Yli soiluvan veen ne sousi,

Ne aallon ulpuina ui,

kun aurinko nuorna nousi,

yöt pohjan, kun punastui.

Lumikaulat kaartehin ylpein

Veen kuultoon kuvia loi;

Povet aamun kullassa kylpein

Ne outoja unelmoi.

Vain joskus onnensa julki

Ylen suuren ne joikuivat,

Ja soinnut aalloilla kulki

Niin aavistuttelevat

Kuin hyminä huomenkelloin

Salokappelin kaukaisen,

Ja aallot vienosti velloin

Ne kantoi kaikua sen.

Ne rauhassa souti ja solui

Suven kerkeän kestämän,

Jonot valkeat joikuen jolui

Syvän päällitse päilyvän.

Kohos siiville kerran ne sitten,

Suvi kun oli muistoja vain,

Kukat laulavat lainehitten

Unet valkeat ulappain.

Ne matkasi päivänmaihin;

Viel' loistava siipi loi

Kuvan viimeisen alle kaihin,

Mi aallon jo kammitsoi.

Otto Manninen