Aurinkoa

Viime päivinä on taas saatu nauttia aurinkoisista loppukesän päivistä pienen sadekauden jälkeen. Sateessakin retkeiltiin monissa maastoissa mutta nyt kuivalla kelillä on mukava viettää luonnossa pitkiäkin aikoja. Pieni flunssa hidasti tahtia muutaman päivän mutta nyt on taas ihana liikkua ja nauttia ulkoilmasta.

 
Lauantaiaamuna oli melkoinen sumu, joten päätinkin suunnata koirien kanssa näkötornille. Siellä olikin aurinkoista lenkkeillä ja tornista avautui komeat maisemat kun maasto oli paikoitellen sumupeiton alla ja aamuinen aurinko loisti kirkkaana. Päivä jatkui siivouksella ja vihdoin sain aikaiseksi putsata myös auton sisältä ja ulkoa, se olikin ihan aiheellista kun koirat on olleet paljon matkassa ja ajeltu pölyisiä hiekkateitä. Illemmalla oli vuorossa ratsastuslenkki maastossa kaverin kanssa. Pari tuntia hujahti mukavasti hevosen selässä ilta-auringosta nautiskellen. Kiitos Piia kivasta illasta!

Sunnuntaiaamuna lenkkeiltiin maastossa viileässä ja raikkaassa säässä. Päivemmällä lähdin Lillin kanssa Leivonmäen kansallispuistoon retkeilemään. Pari tuntia vaellettiin metsäpolkuja ja ihailtiin Joutsniemen harjulta järvimaisemia. Retkeilyn jälkeen pääsikin vuorostaan Lotta juoksulenkille, vauhtia riitti ja itsestäkin tuntui taas pienen tauon jälkeen hyvältä juosta. Onni sai ulkoilla läheisellä pellolla ja Milla, Wilma ja Nori pääsivät taas rauhalliselle kävelylle.

Onni

Norin vauhti on pikku hiljaa rauhoittunut ja masu pyöristyy kovaa kyytiä. Pentuja näkyi ultrassa ainakin kolme, nyt sitten jännätään mikä on lopullinen saldo. Kohta meidän lauma kutistuukin vähäksi aikaa kun Nori lähtee Merjan luokse Snowtime's kenneliin vauvoja hoitamaan.

Villiä elämää

Aamuhetki

Viime aikoina on taas tullut liikuttua vauhdikkaasti monella tapaa. Pitkästä aikaa olen aloittanut myös juoksemisen polven kuntoa kuulostellen. Näin alkuun on ainakin mennyt hyvin, toivottavasti myös jatko. Pyörälenkkejä olen ajellut asfaltilla ja maastossa ja välillä ehdin nauttimaan myös tyynestä kesäillasta järvellä meloen. Matkaa olen tehnyt myös moottorin voimalla ja nähnyt monenlaisia maisemia ja saanut uusia huimia kokemuksia.

Retkeillessä on osunut kohdalle monenlaisia eläimiä. Jäniksiä juoksee vastaan lähes päivittäin ja silloin tällöin näkee kauriin tai valkohäntäpeuran. Viimeisin kohtaaminen mäyrän kanssa metsätiellä oli kuitenkin aika kummallinen. Tavallisesti villieläimet sujahtavat pikaisesti karkuun ihmisen huomatessaan mutta tämä yksilöpä olikin erittäin kiinnostunut autosta ja sen jalkautuneesta kuskista! Pysähdyttyäni katselemaan mäyrän touhuja se suunnisti tarkastamaan auton alusen ja haisteli ovia, koirat olivat kyydissä ja ihan ihmeissään ulkona liikkuvasta tuhahtelijasta. Minun liikkeistäni mäyrä ei paljoa välittänyt, meinasi vaan tulla tekemään lähempää tuttavuutta kun juttelin sille. Väistin kuitenkin suosiolla kauemmas terävähampaisen ja vahvakyntisen otuksen lähestyessä...