Tänä talvena on ehtinyt olla monenlaista lenkkisäätä kovista pakkasista ja pyryistä loskaan ja vesisateeseen sekä keväiseltä tuntuvaan aurinkoon ja jäätikköön. Pakkasilla on puettu Onnille töppöset, hämärässä koirilla on heijastinliivit ja välillä on tarvottu pyryssä suut ja silmät täynnä lunta. Tahmea uusi lumi takertuu koirien jalkahapsuihin ja kainaloihin mikä hankaloittaa erityisesti Onnin kulkua. On kuitenkin mukava kulkea metsäpolkuja liukkaiden tai kuraisten teiden sijaan ja niitä onkin koitettu tallata auki joka pyryn jälkeen.
Autoilu on ollut välillä aika haastavaa. Toisia retkikohteita on nyt pitänyt jättää odottamaan kevättä mutta onneksi joitakin metsäteitä pidetään auki. Kelien vaihtuessa on tullut pieniä yllätyksiä kun tie onkin alkanut pettää niin että kulku on yhtä kiemurtelua ja parkkeeraaminen arpapeliä. Onpahan muutama tovi vierähtänyt auton irotteluun, aina on sentään joku konsti tehonnut ja kotiin päästy...
Erästä pyryretkeä piristi pieni parvi taviokuurnia, jotka ruokailivat ja viheltelivät leppoisasti pihlajissa. Niitä en ole täällä aiemmin nähnytkään, taitaa pihlajanmarjojen runsaus houkutella vaeltajia.
Kiipeilemässä olen käynyt melko säännöllisesti. Joululomalla tutustuttiin pariin kertaan BoulderSaimaan seiniin ja hauskaa oli, siellä käydään seuraavallakin reissulla. Sen verran paljon kiipeilin loman aikana että olkapää alkoi oireilla. Onneksi säännöllinen venyttely ja kylmähoito sekä kuminauhajumppa alkoivat tehota ja taas pystyn kiipeämään täysillä. Venyttelystä ja jumpasta on tullut jo rutiinia ja lämmittelytkin teen huolella, parempi ennakoida kuin harmitella jälkikäteen.
Kiipeily haastaa ja kehittää jatkuvasti. Voimaa on tullut lisää ja erityisesti sormet vahvistuneet mutta selvästi suurin kehitys tapahtuu korvien välissä. Jotkut reitit ovat alkaneet sujua monen viikon yrityksen jälkeen mutta muutama haaste on edistynyt yllättävän nopeasti eikä silloin ole kyse voimasta. On mielenkiintoista tajuta miten ensin mahdottoman kaukana olevaan otteeseen alkaa ylettyä aika helpostikin, sitten saa siitä otteen hetkeksi ja lopulta niin pitävän otteen että voi jo siirtää jalkoja ja sommitella seuraavaa liikettä. Ja kaikki tämä puolessa tunnissa! Viikko sitten oli Boulderpajan reitit täysin uusia edellisen päivän kisojen takia ja lisää tulossa, huomenna onkin taas mielenkiintoista mennä mittailemaan seiniä. Kotona meillä on nykyään otelauta, jossa voi rääkätä sormiaan silloin kun ei pääse seinälle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti