Loppuviikosta olikin tiivis ohjelma ja kilometrejä kertyi aika lailla. Torstaina pakattiin Katrin kanssa tavarat ja koirat kyytiin ja ajeltiin Raaseporiin siskon luokse, minne Vili oli jo edellisenä päivänä matkannut. Illan ohjelmana oli ruotsinkielinen kesäteatteriesitys Mio min Mio. Hiukan arvelutti kuinka esityksestä pysyy kärryillä mutta aika hyvinhän tuota ymmärsi - varsinkin kun ohjelmasta löytyi suomenkielinen lyhennelmä... Kokonaisuus oli vaikuttava, musiikki vei tunnelmasta toiseen ja fantasiamaailmaan oli helppo uppoutua.
Teatterin jälkeen olikin vuorossa ratsastus. Hambas oli aika pirteällä tuulella mutta päästiin kuitenkin hyvin yhteisymmärrykseen suunnasta ja vauhdista ja jarrukin löytyi tarvittaessa. Oli mukava tuntea miten hevonen kulki rennosti ja noudatti herkästi käskyjä, huomasi kyllä että hevonen osaa paljon enemmän kuin ratsastaja... Seuraavana päivänä tuntuikin kävellessä että taisi saada kateissa olleet lihakset vähän harjoitusta.
Perjantaina hypättiin junaan Karjaalla ja suunnattiin päiväksi Helsinkiin, eipähän tarvinnut etsiä parkkipaikkaa ruuhkaisessa kaupungissa. Siellä kierreltiin kaupoissa ja kyläiltiin veljen luona. Oli mukava viettää päivää kaikessa rauhassa kun koirat olivat sillä aikaa hyvässä hoidossa.
Lauantaina lähdettiin ajelemaan kotiin päin mutta matkaan kuului vielä yksi mutka kun pysähdyttiin tauolle Vihtiin toisen siskon luokse. Koirat olivat taas kerran aivan loistavaa matkaseuraa! Kyllä huomaa että ne on tottuneet reissaamiseen. Tauoilla ulkoilivat ja sitten taas menivät mielellään autoon makoilemaan eikä matkan aikana kuulunut mitään mutinoita.
Oli hauska reissata mutta aina on mukava palata kotiin. Ilta jatkui kuitenkin vielä toisenlaisella ohjelmalla kun lähistöllä katosi metsään 2-vuotias poika. Illan hämärtyessä lähdimme Vilin kanssa etsintäporukkaan mutta paikalle ehdittyämme tuli tieto että poika on juuri löydetty, pelastuskoira oli paikantanut väsyneen mutta hyväkuntoisen pikkupojan. On upeaa nähdä miten suuri apu koira voi olla!
Tänään onkin päivä mennyt sekä oleillessa että ahkeroidessa. Kummasti sitä jaksaa tehdä kotihommia kun ulkona alkaa sataa eikä pyörälenkki tai soutaminen houkuttele... Sain sentään vihdoin laitettua nyrkkeilysäkin katokseen roikkumaan ja pitihän sitä myös vähän kokeilla, hikihän siinä tuli. Ja varastokin on vihdoin siivottu, ihan kuin se olisi vähän suurentunut. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti